Dandien turkki trimmataan 2-4-kertaa vuodessa ja ehdottomasti sormin nyppimällä. Voit trimmata dandiesi itse tai viedä sen ammattitrimmaajalle. Mikäli haluat viedä dandiesi näyttelyihin ja olet viemässä sitä ammattitrimmaajalle laitettavaksi, varmista etukäteen että hän tietää miten dandien turkki tulee laittaa. Koska dandie on melkoisen harvinainen rotu, kaikki eivät tiedä että (toisin kuin joillain muilla terriereillä) dandien turkkia ei saisi ajella koneella, ei edes sitä alusvillaa, vaan turkki tulisi nyppiä kokonaisuudessaan sormin. 

Mikäli dandiesi ei harrasta näyttelyitä, eikä sen turkin täydy olla säänkestävä, tai turkin hoito nyppimällä ei onnistu syystä tai toisesta, turkin voi tietysti myös ajella. Vaikka se pilaakin oikeanlaisen karvanlaadun, niin se on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin takut ja paakut jotka voivat saada jopa ihon tulehtumaan.

Ethän pese koiraa pariin viikkoon ennen trimmaamista! Sampoopuhtaan koiran karva on todella tiukassa kun taas likainen ja ns. "kypsä" (tarpeeksi pitkä) karva irtoaa helposti ja kivutta.

Näissä kahdessa kuvassa näkyy miten sekä pippurikoiralla että sinappikoiralla pehmeä ja vaalea villa työntyy lähes turkin pinnalle asti karhean karvan seasta. Se erottuu hyvin turkkia lähempää katsottaessa. Tästä erikoisesta kasvutavasta johtuen turkki näyttää siltä kuin se olisi "lyijykynällä piirretty", ei tasaisen sileä.

Laadultaan turkki ei saisi olla kankeaa vaan sen pitäisi tuntua kosketettaessa karhealta, kuin rohdinpellavaa silittäisi. Karhean peitinkarvan osuus koko karvan määrästä on 2/3 ja pehmeän pellavaisen pohjavillan (joka ei siis kasva ainoastaan pohjalla vaan ulottuu turkin pinnalle asti) osuus on se jäljelle jäävä 1/3.

Näissä kahdessa vasemmalla olevassa kuvassa karhean ja pehmeän karvan suhde on oikea.

Runkoturkin karva on pituudeltaan 5-7cm silloin kun se on täydessä pituudessaan. Päässä ja jaloissa sekä hännän alapinnalla se voi kasvaa pitemmäksikin. Niissä karvan laatu myös eroaa runkoturkista.

FCIn rotumääritelmä joka meillä on käytössä ei anna turkin pituudesta selkeää mittaa, mutta sen verran se kertoo, että karva ei saisi tehdä jakausta keskellä selkää. Liian pitkäksi kasvaessaan karva taipuu jakaukselle. Rotumääritelmämme ei myöskään puhu mitään karkean peitinkarvan osuudesta alusvillaan nähden.

Alkuperäisessä rotumääritelmässä ne mainittiin. Samoin rodun kotimaassa rotuyhdistykset ja kerhot pitävät yllä infosivuja joissa nuo tiedot on edelleenkin mainittu.

Päässä pehmeä ja silkkimäinen karva sulautuu kuonon/parran karvoitukseen lähes huomaamatta. Pippurikoirilla tämän voi erottaa karvan värin vaihtumisesta helpommin kuin sinappikoirilla. Oikealla kuva märästä koirasta - märässä turkissa värien vaihtumisen (karvanlaadun sulautumisen) erottaa helpommin kuin kuivassa turkissa. Pippurikoirilla top knot on hopeanhohtoinen ja poskissa ja kuonossa on tan-läikät. Rungon karva on harmaata. Sinapilla erottaminen on huomattavasti vaikeampaa sillä top knotin väri on kullanvaalea. Pään ja rungon väriero on huomattavasti pienempi.

Pään silkkistä karvaa ei koskaan nypitä. Top knotin eli päätupsun karva saattaa olla joko suoraa tai hieman kihartavaa.

Mikäli turkki on karhea ja alusvillaa on vähän, ei koiralle edes välttämättä saa koristeellisia helmakarvoja (Katso kuvaa vasemmalla). Mikäli tällaiseen turkkiin haluaa koristeelliset helmat ne on jätettävä karheista runkoturkin karvoista. 

Kylkien koristekarvat eivät kuitenkaan ole millään lailla välttämättömät, sillä rotumääritelmä ei niitä mainitse.

Suosittelen että aloitat nyppimisen käsin, ilman mitään apuvälinei- tä. Trimmausveistä käytettäessä pitää tuntea oikea tekniikka etteivät karvat katkeile ja ettei koiraan tule naarmuja. Paras tapa opetella oikea tekniikka on trimmata koira aluksi muutaman kerran sormin. Itse trimmaan edelleenkin aina sormin ja käytän trimmausveistä apuna vain harvoin.

Mikäli sormet kipeytyvät voi niihin pistää vaikka laastarit suojaksi
tai käyttää kumista sormustinta tai leikata vaikkapa vanhoista tiskihanskoista kärjet sormien suojaksi.

Trimmauksen voi suorittaa vaikka useampana peräkkäisenä päivänä, jos tuntuu että sormet joutuvat kerralla liian koville.

Lisäksi karva irrotetaan aina karvan kasvusuuntaan. Kuvassa 
1A se tapahtuu niin kuin pitääkin. Kuvassa 1B trimmaaja irrottaa karvaa väärin, ylöspäin, ei karvan kasvusuuntaan. Vaikka käsi kulkeekin niska - häntä suunnassa, se ei kulje ihon pinnan lähellä, sen myötäisesti, vaan poispäin ihosta. Karva taas kasvaa "lättänästi" ihoa vasten.

Karva irrotetaan joka puolella runkoa karvan kasvusuunnan mu- kaan, myös pyörteiden kohdalla. Ole siis huolellinen kaulan alla, kyljissä, takaosassa ja etujaloissa että seuraat koko ajan mihin suuntaan karva itsestään laskeutuu. Sinne suuntaan se myös irrotetaan.

Toinen perus sääntö kuuluu: poista karkeat karvat, jätä alusvilla paikoilleen. Mutta - mikäli villaa on paljon - voit kyllä hieman ohentaa sitäkin. Ohentaminen tapahtuu joko samalla lailla nyppimällä kuin miten karkea karvakin nypitään. Tai sitten sitä voi kammata pois hyvin tiheällä kammalla (täikampa) tai tätä tarkoitusta varta vasten kehitetyllä "villaveitsellä". Jotkut käyttävät villan pois kampaamiseen myös trimmauskiveä. Kaikki nämä edellä mainitut apuvälineet löytyvät eläinkaupasta ja niistä alla hieman lisää. On hyvä tietää, että villa on yleensä huomattavasti tiukemmassa kuin karhea karva, joten ole varovainen ettet satuta koiraa. Eli nypi hyvin pieni tuppo kerrallaan villa pois.

Ja kolmas - ole koiraa käsiteltäessä rauhallinen ja määrätietoinen (tämä ei tarkoita että sinun olisi oltava kovakourainen), se luo koiralle turvallisen tunteen ja rauhoittaa. 

Koirasi kasvattaja opastaa sinua mielellään lisää sekä trimmaustekniikassa että apuvälineiden käytössä. Lisäksi Dandie-yhdistys järjestää trimmauskursseja joille kannattaa ottaa osaa. Lisätietoja tulevista kursseista saat täältä >>

Trimmiveitsi
Trimmatessa voi käyttää apuna trimmiveistä joita on olemassa erilaisia. Niitä saa ostaa eläinkaupoista ja kannattaa kysyä omalta kasvattajalta mitä merkkiä tai mallia hän suosittelee. Kasvattaja myös opastaa trimmiveitsen käytössä. Oikein käytettynä se on oiva apuväline, väärin käytettynä seurauksen voi olla katkaistut karvat poistettujen sijaan tai jopa haavat ihossa. Siksi minä omalta osaltani suosittelen että ensin kannattaa opetella nyppimään turkki käsin ja sitten kun tekniikka on hallussa, siirtyä käyttämään trimmausveistä apuna jos sen käyttö tuntuu itselle sopivalta. Itse en juurikaan käytä trimmiveistä vaan nypin mieluummin käsin. Haluan "tuntea" karvan. Mielestäni veitsi on monessa paikassa kömpelömpi kuin sormet. Sormilla nyppiessä tunnen milloin sekaan tulee villaa, ja onko se tuppo jonka aion nyppiä liian iso. Veistä käyttäessä en sitä tunne. Mutta tämä on siis puhtaasti makuasia. Joku toinen vannoo ehdottomasti veitsen paremmuuden nimeen. :-)

Sakset ja trimmeri
Saksia tarvitset tukkatupsun, kuononselän ja parran muotoon leikkaamisessa, sekä hännän alusen, intiimialueiden ja tassukarvojen siistimisessä. Muualle turkkiin saksia ei tule käyttää. Jotkut siistivät hännän alusen, intiimialueet ja kuononselän trimmerillä. Trimmerin käyttöön pätee sama kuin saksienkin käyttöön. Dandie ei ole leikattava eikä ajeltava (vaan nypittävä) rotu, eli jälki ei saisi olla missään kohdassa leikatun näköistä vaan koiran tulisi näyttää siltä että turkki on luonnostaan siinä kohtaa lyhyttä. Tavalliset kampaajasakset riittävät hyvin turkin muotoiluun, mutta ohennussaksilla saa luonnollisempaa jälkeä aikaiseksi. Kunnon sakset leikkaavat karvan helposti eivätkä nirhi sitä epätasaiseksi, joten kannattaa investoida hieman ja hommata vanhojen keittiösaksien sijaan kunnon sakset, jotka ovat vain trimmauskäytössä. "Kampaamosaksia" myydään sekä eläinkaupoissa, kampaamoliikkeissä että markettien hiustuoteosastoilla. Oman kokemukseni mukaan pienehköt kevyet sakset ovat näppärämmät kuin isommat tai kovin pitkäteräiset.

Trimmauspöytä
Monet trimmaavat koiransa pöydällä. Jos sinulla ei ole trimmauspöytää, voit laittaa keittiönpöydälle tai työpöydälle alustan joka ei luista tassujen alla (sellaiseksi käy vaikkapa pieni matto), ja trimmata koiran siinä. Tai sitten voit istua lattialla tai vaikkapa sohvalla ja trimmata koiran siellä. Mikä vain tuntuu parhaimmalta ja missä oma selkä kestää. Jos trimmaat pöydällä, niin muistathan että koiraa ei saa jättää pöydälle hetkeksikään yksin ja valvomatta!

Kuonokoppa
Jotkut koirat ovat eri mieltä trimmaamisesta ja ilmaisevat sen toisinaan jopa hampaillaan. Se ei yleensä johdu siitä että trimmaaminen satuttaisi niitä, vaan monasti nämä koirat ovat tottumattomia turkin hoitoon ja käsittelyyn. Siksi on tärkeää että totutat oman dandiesi heti pienestä pitäen siihen, että sen turkkia käsitellään ja kammataan niin, että myös takut auotaan - mahdollisista vastalauseista huolimatta. Dandeissa harvemmin näihin "hammasteleviin" yksilöihin törmää, mutta on niitäkin muutama vastaan tullut. Niillä voi käyttää kuonokoppaa. Se rauhoittaa trimmaajan ja samalla myös koira rauhoittuu. Usein kuonokoppaa ei tarvita muutaman kerran jälkeen lainkaan kun koira oppii luottamaan trimmaajaan, sekä alkaa hyväksyä sen että sen turkkia käsitellään.

Jos dandien turkki on oikeanlaatuinen sitä ei koskaan tarvitse nyppiä kaljuksi asti. Jos turkissa on liikaa villaa, kaljuksi nyppimällä saadaan villaan määrää vähäisemmäksi. Kaljuksi nypitty turkki kasvaa takaisin tiheänä ja kaikkialta yhtä pitkänä ja on näyttävän näköinen varsinkin yhdessä villavan pään ja jalkojen kanssa. Rullattu turkki puolestaan on usein "maalaismaisemman" ja "suttuisemman" näköinen.

Sanotaan että liian kova käsittely pilaa dandien turkin ja siksi rodun kotimaassa useimmat kasvattajat eivät juurikaan suosittele, että dandie nypittäisiin kaljuksi. Kaljuksi nypittäessä villan määrä turkissa vähenee ja lopulta villa ei enää kasva takaisin. Villavaturkkisella koiralla villan määrän väheneminen on vain hyvä asia, mutta jos turkki on alun alkaen sellainen kuin sen pitäisikin olla, se muuttuu pian liian karheaksi villan kadotessa kokonaan. Lisäksi he jotka eivät pidä kaljuksi nyppimisestä tähdentävät, että kun kaljuksi nypityn koiran turkki kasvaa, se ei enää ole pohjavillan ja karhean karvan sekoitusta vaan villa jää alle ja vain karhea karva ylettyy turkin pinnalle asti. He myös vierastavat ajatusta että rotu jota alunperin käytettiin metsästykseen kulkisi kaljuna - kalju luolakoira on aika suojaton työssään.

Toisaalta taas ne jotka suosivat kaljuksi trimmaamista mainitsevat usein, että sillä tavalla koirasta saadaan mahdollisimman näyttävä. Kun karva kasvaa takaisin kaikkialta yhtä pitkänä ja tasaisen värisenä, se luo upean kontrastin pään ja jalkojen pehmeän ja vaalean karvoituksen kanssa. Jos koiralla on luonnostaan liian villava turkki, karva saadaan näyttämään juuri siltä kuin sen pitäisikin näyttää nyppimällä se kaljuksi ja siten vähentämällä villan määrää turkissa. Lisäksi näyttävyydestä on usein etua näyttelyissä, jossa viimeiseen asti huoliteltu turkki harvoin katsotaan miinukseksi.