Dandie  -  Solakan  -  Pentueet  -  Koirat  -  Kissat   -  Valokuvia   -  Lisälukemista  -  Linkkejä  -  DDTrust   

                                                                                    
                                                                                                      Veera

  

Veera, kaunis Veera, niin kuin kansanlaulussakin sanotaan, tuli meille jo silloin kun emäntä asusteli ihan itsekseen opiskelijaboksissa. Emäntä oli kyllä mukana kun sitä haettiin pikkupentuna, mutta se asui hänen ystäväpariskunnallaan toisen kissan kaverina vajaan vuoden. Veera oli hyvin arka ja tykkäsi kovasti emännästä, niinpä se muutti vaihtoi kotia vajaan vuoden iässä. Veera syntyi 28.2.1992.

Veera oli pitkään hyvin arka vieraita kohtaan, mutta melkoinen komentoora kotiporukoille. Nykyään se on unohtanut olleensa joskus arka ja varovainen ...liekö dementiaa vai iän mukanaan tuomaa viisautta. Mitä sitä turhia piiloutumaan kun vieraat on ihan mukavia. Saa rapsutuksia ja joskus herkkujakin. Nyt Veera tulee automaattisesti tarkastamaan kuka tuli kun vieraita saapuu. Vielä viisi vuotta sitten se piiloutui visusti tuoksi ajaksi.

Veera osaa koiramaisen tavan - se osaa kerjätä. Varsinkin jos joku syö ruokapöydässä palvikinkkua, se istuu vieressä ja piippaa kovalla äänellä niin kauan että saa maistiaisia. Ja jos ei naukuminen auta, niin sitten otetaan piikit peliin. Pari kevyttä pistokoetta polveen, niin kyllä huomataan!

Ulkomuodoltaan Veeruska on pieni ja pyöreä. Tai no, hyvin pyöreä. Röllykkämassu roikkuu ja ruoka maistuu. Varsinkin raksut. Ja tietysti mikään ei voita kunnon torkkuja täydellä massulla! Paras paikka pienille torkuille on saunan lauteilla. Siellä on lämmintä ja hämärää...mmmm. Tai sitten se kellii tyynyllä. Se on hyvin mukavuudenhaluinen ja iän myötä nukkuu enimmäkseen niin kuin Alttikin. Välillä pitää kuitenkin piipahtaa parvekkeella haistelemassa raitista ilmaa ja tutkimassa maisemia.
  
Veera oli muuten nuoruudessaan erinomainen hiirikissa! Mökillä oltaessa, (missä meidän kissamme saavat päiväsaikaan ulkoilla vapaana mutta kylläkin valvonnan alla) kun neiti vielä ei ollut ihan  eläkeiässä, se lahtasi ryytimaasta pikkutuholaisia tusinan päivävauhdilla ja aiheutti meille hautausurakoitsijoille melkoisia ongelmia. Loppujen lopuksi oli pakko tyytyä joukkohautoihin, sekä perustaa ruuanjakelupiste metsänreunassa asustelevalle pöllöpariskunnalle ja niiden poikasille. Tästä ansioituneesta toiminnasta Veeralle myönnettiin lisänimi: Killeri-Veera. Tätä nykyä Veera metsästelee lähinnä unihiekkaa tai saattaa se joskus intoutua juoksemaan hetken ohi lentävän perhosen perässä - jos se lekuttelee tarpeeksi hitaasti.... :-)

Veera on koiria kohtaan melko suvaitsevainen. Sen korvat ja päälaen saa käydä pesemässä lähes koska tahansa kun ymmärtää lähestyä sitä hienovaraisesti. Jos hyökkää sen kimppuun kun se on torkuilla, saa naukaisun, suhauksen ja pistoksen nenänpäähän. Veera myös fiksuna kissana osaa pyytää koirilta päälaen pesua. Sinne kun on niin vaikea ylettyä itse.
   

Veera on nykyään oikeastaan melkoinen matami. Arvonsa tunteva rouva. Se tietää mitä se haluaa ja osaa vaatia sitä. Se on hyvin hyväsydäminen rouva ja oikeastaan meillä on ollut hoidossa vain yksi kissa jonka kanssa se ei ole tullut toimeen. Mutta yleensä se suhtautuu nykyään elämään tyynen rauhallisesti. Kunhan ruokaa ja rauhaa riittää niin mikäs tässä on ollessa - se voisi olla Veeran motto. Pääasia että sen oma tyyny on vapaana aina kun Veera niin haluaa. Siinä se nukkuu yöt ja päiväksi se siirtyy saunan lauteille, jossa on toinen oma tyyny.

Veera sairasteli nuorempana aika paljon ja eläinlääkärin vastaanotto tuli meille hyvinkin tutuksi. Ja omalääkärin lisäksi vielä sekalainen joukko erityisklinikoita. Kenties se sairasteli noina muutamana ensimmäisenä vuonna koko elämän edestä, sillä nyttemmin se on ollut terveyden perikuva. Ei vaivan vaivaa, ei edes hammaskiveä! Hyvä niin :-) Oikeastaan ikääntymisen huomaa vain siitä että lihaksisto on vanhalle kissalle tyypillinen ja siitä että Veera nukkuu 23,5 tuntia vuorokaudessa. Sen puoli tuntia se käyttää syömiseen ;-) 

Veeran väritys on melkoisen hieno ja kenties hieman erikoinenkin. Kissakirjassa sanotaan että se on nimeltään valkokirjokilpikonna. Eli kotoisammin sellainen aapiskukon värinen - kirjava. Siitä löytyy mustaa, valkoista ja punaraidallista. Niin ja tietysti se mahdottoman suloinen pienen pieni vaaleanpunainen nöpönenä!

Veeralle on siunaantunut lempinimiä aika monta. Tässä niistä muutama: Vespa, Madam, Nöpö, Vee ja Värtsy.

     
Veeran omat kuvagalleriat
Vanhoja kuvia Kotona Mökillä Potretteja
 
  
<< Takaisin kissojen sivulle

 

Kaikki materiaali © Minna Repo - ethän kopioi mitään ilman lupaa!