Solakan Dandies

Tässä muutama tarina ajalta jolloin Aatu oli ainoa koira talossa ja reissasi emännän matkassa töissä lähes joka päivä, sekä matkusti mukana vapaa-ajalla tietysti myöskin. Reissatessa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista hauskaa, hilpeää ja huvittavaa. Kirjasimme aikanamme parhaat palat paperille ja siirsimme ne sitten nettiin kaikille iloksi. Ja täällä ne vieläkin ovat luettavana, seitsemän vuoden jälkeen. Toivottavasti ne nostattavat hymyn huulillesi!
1.Tarina
Emäntä kävelee koiransa kanssa syksyisessä puistossa. Paikalle pyrähtää keski-ikäinen, hienosti puettu, kalliilta hajuvedeltä tuoksuva rouvashenkilö pienenpieni chihuahua kainalossaan. Rouva selittää suureen ääneen miten monta palkintoa hänen PUHDASROTUINEN koiransa on näyttelyissä voittanut. Sitten hän kumasrtuu, taputtaa pari kertaa vierasta koiraa selkään, katsoo emäntää säälivästi silmiin ja sanoo: "Onpa tämä sievä sekarotuinen. Harvoin ne ovat näin suloisia. Tiedätkö mitä rotuja siinä on?" " Tiedän. Sen emä on dandiedinmontinterrieri ....ja isä on dandiedinmontinterrieri...."

Junassa istuva nainen:" Ihana koira! Onpa suloinen....." Rapsuttelee kymmenisen minuuttia ja kysyy sitten rotua. "Dandiedinmontinterrieri."
-Terrieri!!??
Vetää kauhusta henkäisten jalat junan penkille turvaan suojaten nilkkojaan...

4.Tarina

Aatu tarpoi terhakkaasti vieressäni Helsingin hulinassa ruusunpunainen kieli suusta pilkistäen. Se pysähtyi kuuliaisesti kadun reunaan suojatien kohdalle, tuijotti tiukasti minua silmiin ja pyöritti iloisesti häntäänsä. Kehuin sitä ja annoin luvan mennä tien yli kun valot vaihtuivat vihreiksi. Se pysähtyi taas tien keskellä olevalla rampilla ja odotti ylitysluvan. Sama toistui kunnes olimme selvinneet ajokaistoista ja ratikkakiskoista tien toiselle puolelle. Ja sitten ylitimme samaan syssyyn samalla tavalla vielä seuraavankin suuren kadun. Kesken runsaiden kehujen viereemme tuli vanhempi herra, joka oli seurannut suurella mielenkiinnolla etenemistämme. "Anteeksi, saanko hieman häiritä?" "No,toki." "Olen nähnyt täällä ennenkin noita koulutettavia opaskoiria, mutten ennen näin pientä. Yleensä ne ovat niitä isompia mustia tai keltaisia. Tuleekos tämä jollekin lapselle?".......

Myöhemmin tuli mieleeni että mitenköhän se onnistuisi lapsosella junaan tai ratikkaan nouseminen jos oppana olisi dandie? Valkoinen keppi toiseen käteen, 15-kiloinen opaskoira kainaloon ja käsikopelolla jyrkkiä portaita ovesta sisään... ja kuvitelkaapa millaiset työvaljaat opas-dandiella täytyisikään olla!!!

5.Tarina

Olin päättänyt haluta tottelevaisen koran. Niinpä otimme osaa paikallisen koirakoulun mölli-luokkaan. Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen pidimme pienen toko-kisan nähdäksemme miten olimme edistyneet koiriemme kanssa. Minä ja Aatukin otimme osaa. Ai että jännitti!! Kaikki meni todella hienosti...kunnes...tuli vuoroon luoksetulo. Aatu istua nakotti vasemmalla sivullani. Käskin sen jäädä paikalleen ja lontustelin vähän matkan päähän. Kun tuomarimme antoi luvan, hihkaisin iloisesti: "Aatu, tänne!" Se ampaisi matkaan kuin raketti ja kiisi kohti minua minkä pienistä jaloistaan pääsi. Äkkiä se kuitenkin teki jyrkän kaarroksen oikealle ja juoksi tuomarimme eteen. Iloisesti häntäänsä heiluttaen se nosti kuonollaan tuomarin hameen helmaa, katsoi mitä sieltä alta löytyi, haukahti pari kertaa ja laukkasi luokseni minkä kintuistaan pääsi. Minä muistutin ylikypsää tomaattia muiden pidellessä mahaansa ja ulvoessa naurusta. Aatu oli silminnähden tyytyväinen temppuunsa. Ja koska se sai niin valtaisian suosion, Aatu päätti lisätä tämän pienen yksityiskohdan liikkeeseen joka kerran. Siihen loppui hyvin alkanut toko-uramme...

6.Tarina

Aatu ja minä olimme viettämässä lomaviikkoa ystäväni luona. Hän on armoitettu viherpeukalo, joten puutarha suorastaan pursui kaiken maailman herkkuja joita napostelimme alinomaa. Otin Aatun mukaan porkkanan, perunan ja sipulin kaivuuseen. Oli kiva nyhtää maalämmin porkkana, pyyhkäistä enimmät mullat pois ja istuutua narskuttelemaan sitä kaikessa rauhassa. Aatullekin maistui! Ja se tietysti seurasi kiinnostuneena kaivuutouhujani. Joku muukin kuitenkin himoitsi puutarhan antimia, sillä seuraavana päivänä huomasimme, että porkkanapenkistä oli nyhdetty sieltä täältä porkkanoita. Vain nahistuneet naatit löytyivät maasta. Alkoi varkaanmetsästyspäivät! Tähystimme ja tähystimme, mutta ketään ei näkynyt vaikka porkkanat jatkoivatkin katoamistaan....kunnes sitten muutaman päivän kuluttua satuin ihan vahingossa kurkistamaan keittiön ikkunasta ulos. Aatu-herra marssi siivosti porkkanarivien välissä ja nuuski maata...ja sitten...otti porkkanan varresta kiinni...ja...PLOPS...veti porkkanan maasta. Se rouskutteli nautinnollisesti koko saaliinsa ja jätti naatin maahan. Ja taas nuuskutusta (se selvästikin suoritti jonkinlaista valintaa) ja... PLOPS...seuraava! Syötyään massunsa täyteen se kipitti mökkiin, joi aimo kulauksen vettä, röyhtäisi nautinnollisesti ja otti kunnon ruokalevot. Kun lähdimme loman jälkeen takaisin kotiin meillä oli kaksi pussillista mehukkaita porkkanoita matkaeväänä. Kummallakin oma pussillinen, Aatulla ja minulla.

7.Tarina

Aatu kuuluu niihin onnellisiin koiriin jotka pääsevät emäntänsä mukaan lähes kaikkialle, bussipysäkille ja iltapäivällä jäämme viereisellä pysäkillä pois. Aatu tietää mihin pitää suunnistaa kun sanon että nyt mennään töihin. Oikea pysäkki löytyy takuuvarmasti. Talven olimme kyseistä reittiä sahanneet päivittäin ja kevätauringon alkaessa porotella taivaalta päätin eräänä päivänä jatkaa matkaa ohi kotipysäkin ja mennä syömään torille jäätelön. Lähestyimme kotipysäkkiä ja Aatu makasi jaloissani. Istuin edelleen paikallani ja mietiskelin millaisen jäätelön valitsisin. Äkkiä Aatu pomppasi ylös, suunnisti ovelle, palasi takaisin ja alkoi tökkiä minua kuonolla selvästikin hätääntyneen oloisena: "Pölvästi!", se tuntui sanovan, "Ylös siitä! Meidän pysäkkimme meni jo!" Pyysin sen takaisin ja selitin että menemme torille. Se killisteli päätään, kuunteli tarkkaan, ja rauhoittui takaisin jalkojeni juureen. Siitä pitäen olen aina kertonut mihin olemme menossa sillä jotenkin minusta tuntuu että se IHAN OIKEASTI YMMÄRTÄÄ..

Otteita Aatun elämästä