Mira sai kutsumanimensä jo parin viikon iässä ja oikeastaan vähän vahingossa, heti kun virallinen nimi oli tiedossa. Kun on ystäviä eri aloilta niin näinkin voi käydä. Pentu oli väriltään "punainen", syntyessään pentueen suurin ja kun nimestä vielä löytyi "tähti" niin emäntää valistettiin että "Mira-tähdet ovat hyvin punaisia tähtiä, ja niiden koosta johtuen niitä kutsutaan myös punaisiksi jättiläisiksi". Joten se oli sillä selvä - Mirasta tuli Mira. Meille Mira muutti kahdeksan viikon iässä, heti kun se oli valmis lähtemään uuteen kotiin. 

Mira on varsinainen ilopilleri. Lähes aina positiivinen, vilkas ja hyvin energinen. Sellainen luonnonlapsi. Virtaa riittää aamusta iltaan ja Mira on aina valmis puuhastelemaan jos vain jollakin aikaa riittää. Vinkulelut ovat suosikkeja, samoin pehmolelut. Ne saavat kyytiä ihan omatoimisestikin. Jos ei muuta tekemistä ole niin aina voi vähän kiusata kissoja ;-) joskus niistä saa jopa kaverin riehumisleikkeihin!

Mira on koiristamme puheliain. Se ei niinkään hauku vaan päästelee omituisia ääniä jotka vaihtelevat vikinän ja vingahtelun sekä kirkumisen ja jodlauksen väliltä. Isänsäkin omaa vastaavanlaisen ääniskaalan ja myös käyttää sitä - eli tytär on vissiin sitten tullut isäänsä. Eniten desibelejä lähtee silloin kun näköpiirissä on orava tai jänis tai jos tulee vieraita. Se kun on niiiiiin mahdottoman ihanaaihanaaihanaa!!! Ja se pitää tietysti tuoda julki se riemu....kuinkas muuten kuin hihkumalla korkeaa C:tä!